Onni etsii kymmenettä sanaa
Rohkaiseva satu · 6–9 v · 4–5 min · Lukijana Emil
”Saippuakauppias”, Onni sanoi suu täynnä hammastahnaa, ja peiliin roiskui pieniä vaahtopisaroita.
Hän huuhteli suunsa ja juoksi lastenhuoneeseen, jossa seinällä roikkui lista. Listassa oli yhdeksän sanaa, jotka luettiin samalla tavalla edestä ja takaa, ja Onni aikoi löytää kymmenennen ennen iltaa.
Roope Robotti seisoi hyllyllä ja kiersi päätään. Hän oli peltinen ja vähän kolhiintunut, ja hänen silmänsä vilkkuivat vihreinä aina, kun hän keksi jotain hyvää.
”Isi on minun sanani”, Roope Robotti sanoi. ”Minä sanoin sen ensin, kun isi tuli eilen ovesta. Sinä kirjoitit sen viereen oman nimesi.”
Onni katsoi listaa. Siinä luki isi, ja vieressä oli hänen oma nimensä vinoilla kirjaimilla.
”Mutta minä sen kirjoitin”, Onni sanoi.
Roope Robotti käänsi kasvonsa seinään päin eikä piipannut enää ollenkaan.
Isi koputti oveen, sillä oli aika lähteä hammashoitolaan tarkastukseen. Onni pakkasi reppuunsa kynän ja listan ja otti vähän mietittyään mukaan myös Roope Robotin, joka ei edes vilkaissut häneen.
Matkalla Onni kertoi isille listasta ja luki ääneen sanat ala, olo ja utu. Sitten hän tavasi kylttejä takaperin, mutta kauppa, kahvila ja kukkakauppa menivät kaikki aivan sekaisin.
”Apteekki takaperin on ikkeetpa”, Onni nauroi. ”Se ei ole sana ollenkaan.”
Repusta kuului pieni naksahdus, aivan kuin joku olisi melkein nauranut mukana.
Hammashoitolan ovella Onni pysähtyi ja katsoi kahvaa.
”Voidaanko kävellä vielä yksi kierros korttelin ympäri?” hän kysyi.
Isi ei kiirehtinyt. Hän seisoi Onnin vieressä ja odotti, kunnes Onni itse painoi oven auki.
Odotushuoneessa oli akvaario ja tuoleja rivissä. Onni otti listan repusta ja veti kynällä viivan oman nimensä yli isi-sanan vierestä. Sitten hän kirjoitti tilalle Roope niin isoin kirjaimin kuin paperiin mahtui.
”Se on sinun sanasi”, Onni sanoi. ”Anteeksi.”
Roope Robotin silmät vilkkuivat kerran vihreinä. ”Piip”, hän sanoi, ja se kuulosti samalta edestä ja takaa.
Onni nojasi isin olkapäähän ja puhalsi hitaasti ulos, niin hitaasti, että akvaarion oranssi kala ehti uida lasin päästä toiseen. Sitten ovi aukesi.
”Tervetuloa, minä olen Anna”, hammaslääkäri sanoi ja hymyili.
Onni pysähtyi kesken askeleen. Hän tavasi nimen mielessään edestä ja takaa, ja repun vetoketjun raosta alkoi tuikkia vihreää valoa.
Hoitohuoneessa oli tuoli, joka nousi ja laski hiljaa huristen. Isi istui jakkaralle aivan tuolin viereen, ja Onni kiipesi tuoliin Roope Robotti sylissään.
”Jos nostan käden, pidetäänkö tauko?” Onni kysyi.
”Pidetään”, Anna sanoi. ”Haluatko tietää jotain ennen kuin aloitetaan?”
”Mitä tapahtuu ensin?”
”Katson pienellä peilillä lampun valossa.”
Onni avasi suunsa. Lamppu oli lämmin ja kirkas, ja peili kilahti kevyesti. Hetken päästä Onni nosti kätensä, ja Anna laski peilin heti pöydälle.
”Haluan pitää isiä kädestä”, Onni sanoi.
Isi otti hänen kätensä omaansa. Onni katsoi hetken kattoon, jonne joku oli liimannut kuvan kirahvista, ja avasi sitten suunsa uudelleen. Pian Anna sammutti lampun ja sanoi, että tarkastus oli valmis.
Kotona Onni levitti listan lastenhuoneen lattialle. Roope Robotin peltiset sormet olivat liian pienet kynälle, joten he pitivät siitä kiinni yhdessä ja kirjoittivat kymmenenneksi sanaksi Anna.
Isi istui sängyn reunalle ja katsoi listaa pitkään.
”Onni, minä olen sinusta tänään tosi ylpeä”, hän sanoi.
Illalla lista roikkui taas seinällä, ja siinä oli kymmenen sanaa ja kahden eri kirjoittajan nimet. Onni veti peiton leukaan asti, ja hyllyltä kuului pieni hurina.
”Hyvää yötä, Onni”, Roope Robotti sanoi. ”Huomenna aloitetaan uusi lista, ja minä keksin jo ensimmäisen sanan.”
”Minkä?” Onni kuiskasi.
”Piip.”
Sen pituinen se.
