Neljäs lehmä ei pysy pystyssä

”Tässä on jo kolme lehmää”, Onni sanoi ja nosti kävyn mökin pöydälle.

Onni oli kerännyt aamulla metsästä kymmenen ruskeaa käpyä koriinsa. Mummi oli antanut hänelle kourallisen pieniä tikkuja lehmien jaloiksi. Kolme käpylehmää seisoi jo pöydällä sammalaitauksen keskellä.

Pöydän toisella puolella istui Kalle Karhu, Onnin pyöreä ja pehmeä kaveri. Kalle Karhu ei osannut tehdä jalkoja, mutta hän osasi keksiä nimiä.

”Tämä lehmä on Mustikka, tuo on Puolukka ja tuo on Pulla”, Kalle Karhu sanoi tyytyväisenä.

Mummi istui keinutuolissa ikkunan vieressä ja kutoi raidallista villasukkaa. Ulkona satoi, ja pisarat ropisivat ikkunalasiin tasaisesti ja hiljaa. Takassa paloi pieni tuli, ja huoneessa tuoksui kahvi ja koivuhalot.

Onni otti neljännen kävyn ja painoi siihen neljä tikkua. Hän nosti lehmän varovasti sammaleelle, mutta lehmä kallistui ja kaatui kyljelleen.

”Hups”, Onni sanoi.

Hän painoi tikut syvemmälle käpyyn ja kokeili uudestaan. Lehmä keikkui hetken ja kaatui taas pehmeään sammaleeseen.

”Hups”, Onni sanoi.

”Ehkä se on väsynyt lehmä”, Kalle Karhu ehdotti. ”Väsyneet lehmät haluavat makoilla koko päivän.”

Silloin kaukaa kuului matala jyrinä. Onni jätti kävyn pöydälle eikä enää ottanut sitä käteensä.

”Mummi, mikä tuo oli?” Onni kysyi hiljaa.

”Sateella kuuluu välillä ukkosen jyrinää”, Mummi sanoi. ”Tule tänne minun viereeni, jos haluat.”

Onni kömpi keinutuolin viereen ja otti sohvalta pehmeän tyynyn syliinsä. Mummi laski kutimen pois ja silitti hänen hiuksiaan lämpimällä kädellä. Onni taputti tyynyä kämmenillään, ensin kerran ja sitten kahdesti.

”Minä soitan mukana”, Onni sanoi.

Kalle Karhu tassutteli pöydän reunalle ja taputti omaa mahaansa kerran.

”Minun mahani on vähän isompi rumpu”, Kalle Karhu sanoi.

Onni naurahti, koska Kallen pyöreä maha hölskyi taputuksesta. Sitten hän tepasteli takaisin pöydän ääreen ja otti kävyn käteensä.

Hän kumartui ihan lähelle ja katsoi lehmää tarkasti joka puolelta. Yksi jalka oli muita pidempi, ja siksi lehmä keikkui koko ajan.

”Tämä jalka on liian pitkä”, Onni sanoi.

Hän napsautti pidemmästä tikusta pienen palan pois sormillaan. Juuri kun hän nosti lehmää sammaleelle, kaukaa kuului taas jyrinää. Onni pysähtyi lehmä kädessään.

Hän laski lehmän pöydälle ja kipitti Mummin viereen. Hän taputti tyynyä lyhyesti oman pehmeän rytminsä, ja Mummi piti kättään hänen selällään. Sitten Onni palasi pöydän ääreen, ja Mummi siirsi keinutuolin vähän lähemmäs.

Onni nosti lehmän ja asetti sen sammaleelle neljän tasaisen jalan varaan. Lehmä keikahti kerran pikkuisen, mutta jäi sitten seisomaan.

”Se seisoo!” Onni huusi.

”Sen nimi on Kaurapuuro”, Kalle Karhu sanoi heti. ”Se on kaikista lehmistä tukevin, koska se syö aamulla puuroa.”

Onni rakensi aitaukseen vielä portin kahdesta tikusta ja pienestä kivestä. Neljä käpylehmää seisoi rivissä nenät ikkunaa kohti. Ulkona satoi yhä, ja pisarat valuivat pitkinä viiruina lasia pitkin.

Onni kiipesi Mummin viereen ja nojasi päänsä hänen olkaansa vasten. He kuuntelivat yhdessä, kun sade ropisi mökin peltikattoon. Takassa hiillos hehkui punaisena ja rätisi välillä hiljaa.

”Onni, olen ylpeä sinusta ja noista neljästä lehmästä”, Mummi sanoi ja rutisti häntä.

Kun ilta hämärtyi, Mummi peitteli Onnin mökin pieneen sänkyyn. Kalle Karhu kömpi tyynyn viereen, ja sade ropisi kattoon yhä tasaisemmin.

”Hyvää yötä, Mustikka, Puolukka, Pulla ja Kaurapuuro”, Kalle Karhu kuiskasi pöydän suuntaan.

”Hyvää yötä, Onni”, Kalle Karhu sanoi ja painoi pehmeän tassunsa Onnin käteen.