Käpylehmä nimeltä Kahvi

Iiris kyyhötti mökin portailla ja painoi tikkua kävyn kylkeen. Lehmältä puuttui vielä yksi jalka.

”Vielä yksi jalka, ja sitten tämä on valmis”, Iiris sanoi.

Kolme käpylehmää seisoi jo rivissä portaan reunalla. Niillä oli tikkujalat, ja yhdellä oli sammalesta tehty hattu.

Koivun oksalta kuului pehmeää huhuilua, ja alas liiti harmaa pöllö. Se oli Pentti Pöllö, joka asui mökin takana vanhassa koivussa.

”Huhuu, mitä sinä rakennat?” Pentti Pöllö kysyi.

”Käpylehmää”, Iiris vastasi.

”Kakkulehmää?” Pentti kysyi ja kallisti päätään. ”Saako sitä haukata?”

Iiris nauroi niin kovasti, että kävy oli pudota portaalle.

”Ei kakkua vaan käpyä”, hän sanoi. ”Käpy, käpy, käpylehmä!”

Pentti Pöllö kuuli usein sanat hiukan väärin. Hänen mielestään väärin kuullut sanat olivat yleensä hauskempia.

Iiris asetti neljännen lehmän seisomaan, mutta se kellahti heti kyljelleen. Hän nosti sen ylös, ja se kellahti taas.

”Se on uninen lehmä”, Pentti sanoi. ”Minäkin kellahdan aina aamuisin.”

Iiris nosti lehmän kolmannen kerran ja katsoi sitä tarkasti. Yksi tikkujalka oli selvästi pidempi kuin muut.

”Tämä jalka on liian pitkä!” Iiris huudahti.

Hän painoi pitkää tikkua syvemmälle käpyyn, painoi ja painoi. Sitten hän asetti lehmän portaalle, ja se seisoi suorana kuin pieni sotkuinen tuoli.

”Huhuu, se seisoo!” Pentti Pöllö sanoi ja räpytteli siipiään.

”Mutta sillä ei ole vielä nimeä”, Iiris sanoi. ”Enkä tiedä, minne lehmät menevät huomenna laitumelle.”

Silloin isä huhuili saunan ovelta, että sauna oli lämmin. Iiris kantoi lehmät yksi kerrallaan mökin ikkunalaudalle.

Saunassa löylyt sihisivät kiukaalla, ja Iiris laski lauteilla varpaitaan. Isä kaatoi lämmintä vettä hänen selkäänsä, ja vesi lorisi lattialle.

Saunan jälkeen Iiris veti ylleen pyjaman, jossa oli pieniä veneitä. Hän tepasteli omaan pikku huoneeseensa, jonka ikkuna oli järvelle päin.

Huoneessa oli kapea sänky, sininen täkki ja ikkunalaudalla neljä käpylehmää. Sängyllä odotti Nappi, pehmeä ja vähän kulunut siilipehmolelu.

Ikkunan takana Pentti Pöllö istui omalla oksallaan ja kampasi höyheniään. Pöllöille ilta oli aamu, ja hän oli juuri herännyt kunnolla.

”Minä lähden kohta lentelemään rannan puolelle”, Pentti sanoi. ”Minulla on tänä yönä paljon katseltavaa.”

Iiris kömpi sänkyyn, ja isä istahti sängyn reunalle iltasatukirjan kanssa. Isä luki tarinan kalasta, joka halusi oppia viheltämään.

Kun kirja sulkeutui, Iiris ei käynyt makuulle. Hän istui täkin päällä polvet koukussa ja tutki Nappin korvaa.

”Isä, vielä yksi juttu”, Iiris sanoi.

Hän kertoi, että neljäs lehmä oli kellahtanut kahdesti. Sitten hän kertoi, että sillä oli ollut liian pitkä jalka.

”Isä, vielä yksi juttu”, Iiris sanoi taas.

Isä odotti rauhassa sängyn reunalla eikä pitänyt kiirettä.

”Onko sinun huone ihan tuossa vieressä?” Iiris kysyi hiljaa.

”On”, isä sanoi. ”Seinän takana, ihan lähellä.”

”Mietitäänkö yhdessä, minne käpylehmät menevät huomenna?” isä kysyi sitten.

Iiris mietti, ja hänen silmänsä alkoivat loistaa.

”Ne menevät rantaan ja syövät sammalta kiven päältä”, Iiris sanoi.

”Ja sitten ne uivat”, isä ehdotti.

”Lehmät eivät ui!” Iiris sanoi. ”Ne kahlaavat vähän varpaillaan.”

Ikkunan takaa kuului huhuilua, kun Pentti Pöllö kurkotti kaulaansa.

”Kahvaavat?” Pentti kysyi. ”Ottavatko ne kahvikupit mukaan?”

Iiris kikatti täkkiin niin, että Nappi hypähti hänen sylissään.

Sitten oli Nappin vuoro päästä paikalleen. Iiris asetti sen ensin tyynyn yläreunaan, mutta siellä Nappi oli liian kaukana.

Iiris siirsi Nappin tyynyn alareunaan, mutta siellä sen piikit kutittivat leukaa. Hän siirsi sitä vielä kerran, ihan tyynyn kulmaan posken viereen.

”Tuossa”, Iiris sanoi. ”Tuo on Nappin paikka.”

Isä silitti Iiriksen hiuksia ja nousi sängyn reunalta, ja patja keinahti. Iiris puristi Nappia vähän tiukemmin ja katsoi ovelle.

”Isä, vielä yksi juttu”, Iiris sanoi kolmannen kerran.

”Mitä sinä teet siellä viereisessä huoneessa?” Iiris kysyi.

Isä istahti takaisin sängyn reunalle ja mietti hetken.

”Minä istun nojatuolissa ja luen lehdestä yhden jutun”, isä sanoi. ”Kun juttu on luettu, tulen kurkistamaan oven raosta.”

”Tuletko ihan varmasti?” Iiris kysyi.

”Tulen ihan varmasti”, isä sanoi. ”Ja voit huhuilla minua milloin vain, jos haluat.”

”Huhuilu on minun sanani”, Pentti Pöllö sanoi ikkunan takaa. ”Mutta saat lainata sitä tänä iltana.”

Iiris hymyili ja painoi poskensa tyynyyn Nappin viereen. Isä silitti vielä täkin rypyt suoriksi ja käveli ovelle.

”Hyvää yötä, Iiris”, isä sanoi rauhallisesti. ”Ovi jää raolleen, ja minä olen tuossa seinän takana.”

Ovi jäi auki niin paljon, että raosta näkyi keltainen valojuova. Seinän takaa kuului, kun isä istui nojatuoliin ja lehti rapisi.

Iiris kääntyi kyljelleen ja katsoi Nappia aivan läheltä. Siilin pieni musta nenä kiilsi hämärässä huoneessa.

”Hyvää yötä, nähdään aamulla”, Iiris kuiskasi Nappille.

Sitten hän veti täkin leukaan asti ja jatkoi lehmäjuttua omassa päässään. Lehmät tepastelivat rantaan rivissä, yksi kerrallaan.

Ensimmäinen lehmä söi sammalta kiven päältä. Toinen lehmä söi sammalta kiven päältä. Kolmas lehmä söi sammalta oman hattunsa reunasta.

Neljäs lehmä kahlasi vähän varpaillaan ja kellahti sitten veteen. Iiris tirskahti täkin alla, koska lehmä oli taas niin uninen.

Ikkunan takana Pentti Pöllö levitti siipensä ja liiti kohti rantaa. Koivun oksa keinui vielä hetken hänen jälkeensä.

Iiris mietti neljännen lehmän nimeä. Hän mietti ja mietti, kunnes nimi tuli mieleen kuin itsestään.

Ovi narahti hiljaa, ja raosta kurkisti isän pää. Isä oli lukenut juttunsa loppuun, niin kuin he olivat sopineet.

”Isä”, Iiris kuiskasi. ”Neljännen lehmän nimi on Kahvi.”

”Kahvi?” isä kuiskasi takaisin.

”Koska Pentti luuli, että lehmät ottavat kahvikupit mukaan”, Iiris kuiskasi. ”Huomenna Kahvi kahlaa ihan ensimmäisenä.”

Isä hymyili niin leveästi, että hänen silmäkulmansa rypistyivät.

”Iiris, tuo on hauskin lehmän nimi, jonka olen koskaan kuullut”, isä kuiskasi.

Iiris painoi poskensa takaisin tyynyyn Nappin viereen, ja isä jätti oven raolleen. Seinän takaa kuului taas lehden hiljaista rapinaa.

Aamulla aurinko paistoi järveltä suoraan pikku huoneen ikkunaan. Iiris pinkaisi sängystä, nappasi Nappin kainaloonsa ja kokosi lehmät syliinsä.

Hän juoksi pyjamassaan rantaan, ja isä tuli perässä kahvikuppi kädessään. Rannassa oli iso kivi, jonka päällä kasvoi pehmeää vihreää sammalta.

Iiris asetti kolme lehmää kivelle syömään. Sitten hän vei Kahvin veden rajaan kahlaamaan.

Kahvi kellahti heti kyljelleen märkään hiekkaan. Iiris nosti sen ylös, ja se kellahti taas.

”Se on vielä uninen”, isä sanoi ja hörppäsi kahvia.

Iiris katsoi lehmää tarkasti ja kyykistyi aivan lähelle. Sitten hän painoi Kahvin jalat märkään hiekkaan, painoi ja painoi.

Kolmannella kerralla Kahvi seisoi suorana, ja pienet aallot liplattivat sen tikkujalkoja vasten.

”Se kahlaa!” Iiris huudahti. ”Kahvi kahlaa ensimmäisenä!”

Rantakoivun oksalla istui Pentti Pöllö, jonka höyhenet olivat yön jäljiltä pörröllään. Pöllöille aamu oli ilta, ja hän haukotteli niin, että nokka narahti.

”Huhuu, mikä sen lehmän nimi on?” Pentti kysyi.

”Kahvi”, Iiris sanoi.

”Kalvi?” Pentti kysyi ja kallisti päätään. ”Se on komea nimi lehmälle.”

”Ei Kalvi vaan Kahvi!” Iiris nauroi. ”Niin kuin isän kupissa!”

Isä nosti kuppiaan, ja Pentti tuijotti sitä pitkään pyöreillä silmillään.

”Mukavaa päivää, Iiris”, Pentti Pöllö sanoi. ”Ja pidä huolta, ettei Kahvi juo isän kahvia.”