Kuinka korkealle papu kasvaa

Eetu kantoi jogurttipurkkia molemmin käsin kohti ikkunalautaa. Purkissa kasvoi pieni pavun taimi, jonka hän oli itse kylvänyt. Pyjaman hihat heiluivat, koska pyjama oli vielä vähän iso.

”Katso, äiti, sillä on nyt kaksi lehteä”, Eetu kuiskasi.

Eetun hiukset olivat kylvyn jäljiltä kosteat ja tuoksuivat saippualle. Äiti istui sängyn reunalla ja kumartui katsomaan taimea läheltä.

Silloin koivun oksalta ikkunan takaa kuului pehmeä huhuilu. Ikkuna oli raollaan, ja huoneeseen tuli viileää iltailmaa. Oksalla istui Pauli Pöllö, joka valvoi iltaisin ja laski kaikkea, mitä näki.

”Huu-huu, yksi lehti”, Pauli Pöllö laski ja kallisti päätään.

Eetu nosti purkkia ylemmäs, jotta Pauli näkisi paremmin. Pauli räpytti suuria keltaisia silmiään ja laski uudestaan.

”Huu-huu, yksi lehti”, Pauli Pöllö laski taas ja näytti ymmällään olevalta.

Eetu käänsi purkkia hitaasti, ja toinen lehti tuli esiin taimen takaa. Pauli kurotti kaulaansa ja pörhisti harmaita sulkiaan.

”Huu-huu, yksi lehti, kaksi lehteä!” Pauli Pöllö huhuili tyytyväisenä.

”Huomenna lasken, onko sillä jo kolmas lehti”, Pauli lisäsi.

Eetu nauroi hiljaa ja asetti purkin ikkunalaudalle kuunvaloon. Sitten hän kömpi sänkyyn ja veti peiton leukaan asti. Äiti luki kirjasta lyhyen tarinan siilistä, joka keräsi omenoita.

Kun äiti sulki kirjan, Eetu ei ollut vielä valmis. Hän puristi peiton reunaa ja vilkaisi oven suuntaan.

”Äiti, voitko istua vielä vähän aikaa?” Eetu kysyi.

”Istun tässä vielä hetken”, äiti sanoi ja silitti peittoa.

He keksivät yhdessä, mitä pavulle tapahtuisi yön aikana. Äidin mielestä se venyttelisi juuriaan syvemmälle pehmeään multaan. Eetun mielestä se kurkottaisi kohti koivua ja Paulin oksaa.

”Sitten minulla olisi oma vihreä keinu”, Pauli Pöllö huhuili ikkunan takaa.

Eetu otti pehmonorsunsa ja mietti, mihin se mahtuisi parhaiten. Hän laski sen tyynylle aivan poskensa viereen, missä oli lämmintä. Norsun toinen korva taittui, ja Eetu suoristi sen sormellaan.

”Hyvää yötä, Eetu. Menen keittiöön viikkaamaan pyyhkeitä, ja ovi jää raolleen. Tulen kurkistamaan, kun pyyhkeet ovat pinossa”, äiti sanoi.

Äiti nousi hitaasti ja silitti vielä Eetun kosteita hiuksia. Ovesta jäi kapea valojuova lattialle, aivan sängyn jalkopäähän asti.

Keittiöstä kuului pyyhkeiden hiljainen kahina ja kaapin oven pehmeä naksahdus. Äiti hyräili tuttua laulua, jonka Eetu osasi ulkoa. Eetu kääntyi kyljelleen, niin kuin hän aina nukkui.

”Hyvää yötä, nähdään aamulla”, Eetu kuiskasi norsulle.

Sitten hän jatkoi papujuttua mielessään, silmät puoliksi kiinni. Taimi kasvoi ja kasvoi, ikkunan ohi ja koivun latvaan asti. Lehdet levenivät niin suuriksi, että niillä olisi voinut nukkua. Pauli istui yhdellä niistä ja heilutti varpaitaan.

Peitto oli lämmin ja raskas, ja norsun korva oli pehmeä posken alla. Koivun lehdet kahisivat hiljaa ikkunan takana. Eetu hengitti hitaasti sisään ja hitaasti ulos.

Pauli Pöllö istui oksalla aivan hiljaa ja laski tähtiä mielessään. Välillä hän räpäytti silmiään, ja välillä hän pörhisti sulkiaan.

Sitten ovi aukesi vähän enemmän, ja äiti kurkisti sisään. Eetu raotti silmiään ja viittasi äitiä tulemaan lähemmäs.

”Papu kasvoi Paulin oksalle asti, ja Pauli istui sen lehdellä”, Eetu kuiskasi.

Äiti polvistui sängyn viereen, niin että heidän nenänsä melkein koskivat. Hänen kätensä tuoksuivat puhtaille pyyhkeille.

”Olen iloinen, että kerroit sen minulle, Eetu. Aamulla katsotaan taimea yhdessä”, äiti kuiskasi.

Eetu hymyili ja painoi poskensa norsun pehmeää korvaa vasten. Äiti tepasteli takaisin keittiöön, ja valojuova jäi lattialle.

Ikkunalaudalla pavun kaksi lehteä lepäsivät hiljaa kuunvalossa. Koivu huojui, ja sen oksat liikkuivat hitaasti edestakaisin. Huoneessa oli lämmin, ja kaikki oli paikallaan.

”Hyvää yötä, Eetu”, Pauli Pöllö huhuili hiljaa koivun oksalta.