SatukoneStories in English
Kuvitus sadusta Pikku tähti, takaisin taivaalle

Fantasiasatu

Pikku tähti, takaisin taivaalle

3–6 v · 4–5 minLukijana Emil

Kuuntele satu

Ikkunan takana kuu oli pyöreä ja maitoinen. Se liukui hiljaa lähemmäs, ja huoneen seinät muuttuivat vaaleanpunaisiksi kuin aamun ensimmäinen valo.

Helmin peitto kohosi ja pehmeni hänen ympärillään. Pian se oli pilvi, joka keinui ilmassa kuin hidas aalto. Helmi piti kiinni sen reunasta ja leijui ulos avoimesta ikkunasta.

Pilvi kantoi hänet tähtien ohi suoraan kuuhun. Siellä maa oli hopeista ja pehmeää kuin jauho. Jokainen Helmin askel jätti jälkeensä pienen, vaalean hehkun.

Kraatterin reunalla avautui kaksi suurta ja unista silmää. Ne olivat lilan värisiä, ja niiden alla hymyili leveä suu.

”Tervetuloa, Helmi”, sanoi lempeä ääni. ”Minä olen Kerttu Kuu.”

”Miksi sinä näytät noin huolestuneelta?” Helmi kysyi.

Kerttu Kuu huokaisi niin, että hopeapöly pöllähti ilmaan. Pöly muuttui hetkeksi pieniksi valkoisiksi perhosiksi, jotka lepattivat pois.

”Minun pienin tähteni putosi kuoppaan”, Kerttu Kuu sanoi. ”Se ei pääse itse takaisin taivaalle.”

Helmi tepasteli kuopan reunalle ja kurkisti alas. Pohjalla tuikki keltainen tähti, joka oli napin kokoinen. Se värisi vähän, koska sitä palelsi.

”Älä huoli, minä autan sinua”, Helmi sanoi tähdelle.

Hän laskeutui varovasti kuoppaan ja nosti tähden kämmenelleen. Tähti oli lämmin ja kevyt kuin saippuakupla.

”Pikku tähti, takaisin taivaalle!” Helmi huusi ja heitti tähden ylös.

Tähti nousi vähän matkaa ja jäi hetkeksi tuikkimaan. Sitten se leijui hitaasti alas kuin höyhen. Se laskeutui takaisin Helmin käteen.

”Liian matala heitto”, Kerttu Kuu sanoi hiljaa.

Helmi mietti hetken ja muisti voikukan, jonka hän oli kesällä puhaltanut. Hän piti tähteä kämmenellään ja veti syvään henkeä.

”Pikku tähti, takaisin taivaalle!” Helmi sanoi ja puhalsi.

Tähti pyörähti ilmaan ja muuttui keltaiseksi perhoseksi. Perhonen lepatti ympyrää Helmin pään ympäri. Sitten se muuttui taas tähdeksi ja putosi pehmeään pölyyn.

”Puhallus oli liian heikko”, Kerttu Kuu sanoi. ”Taivas on kaukana.”

Helmi katseli ympärilleen ja huomasi kaukana korkean, hopeisen mäen. Sen huippu oli melkein kiinni tähtitaivaassa.

”Minä vien sinut tuolle mäelle”, Helmi sanoi tähdelle. ”Sieltä taivas on aivan lähellä.”

Mäen rinteellä oli varjoja, jotka olivat sinisiä ja syviä. Helmi hyräili pientä laulua ja hyppi kiveltä toiselle, jotta ei pelottaisi. Tähti valaisi polkua hänen kädessään.

Helmi kiipesi ja kiipesi. Välillä kivet muuttuivat pehmeiksi tyynyiksi hänen jalkojensa alla. Välillä tuuli tuoksui lämpimältä maidolta.

Viimein Helmi seisoi huipulla, ja taivas kaartui aivan hänen yllään. Tähdet tuikkivat niin lähellä, että hän olisi voinut silittää niitä.

”Pikku tähti, takaisin taivaalle!” Helmi kuiskasi ja nosti kätensä korkealle.

Tähti irtosi hänen kämmeneltään ja leijui ylös. Se liukui muiden tähtien joukkoon ja asettui omalle paikalleen. Sitten se tuikki iloisesti kolme kertaa.

”Sinä onnistuit, Helmi!” Kerttu Kuu huudahti, ja koko kuu hehkui ruusunpunaisena.

Helmi nauroi ja liukui mäkeä alas kuin lumikelkalla. Hopeapöly pöllysi hänen ympärillään ja muuttui pieniksi kimalteleviksi kaloiksi.

Pilvi odotti häntä kraatterin reunalla. Helmi kömpi sen päälle, ja pilvi lähti keinumaan kohti kotia.

Kerttu Kuun silmät sulkeutuivat hitaasti. Ylhäällä pieni tähti tuikki pehmeästi, kuin se olisi vilkuttanut.

Pian Helmi makasi taas omassa sängyssään. Peitto oli jälleen peitto, ja ikkunan takana kuu hymyili hiljaa.

”Hyvää yötä, Helmi”, kuiskasi Kerttu Kuu.

Tee tästä oma satu lapsellesi

Satukone kirjoittaa lapsellesi oman sadun hänen omalla nimellään ja lukee sen ääneen. Valitse päähenkilö, kaveri ja paikka, ja satu alkaa kuulua noin minuutissa.

Kokeile Satukonetta

LataaApp StoreLataaGoogle Play

Lisää iltasatuja

Aiheeseen liittyvää

Satuja lapsille › · Iltasatu lapselle ›