Kuka vei prinsessan kruunun
Fantasiasatu · 3–6 v · 4–5 min · Lukijana Anna
Ilta laskeutui Prinsessan linnaan vaaleanpunaisena ja tuulisena. Siiri istui linnan portailla ja heilutti jalkojaan, koska illalla olisi tanssiaiset. Silloin portaita alas pinkaisi Pia Prinsessa hame hulmuten.
”Siiri, kruununi on kadonnut!” Pia Prinsessa huusi. ”Ilman kruunua en voi tanssia!”
Siiri hypähti pystyyn ja tarttui Pia Prinsessan käteen. Hän katsoi ensin portaita ylös ja sitten portaita alas.
”Etsitään yhdessä”, Siiri sanoi. ”Kruunu ei voi kävellä itsestään.”
Ensin he tepastelivat keittiöön, jossa linnan kissa Mirri nuoli kermakuppia. Mirrin viikset olivat valkoiset kuin lumihanki.
”Oletko nähnyt kultaista kruunua?” Siiri kysyi.
”Kruunua? Minä olen nähnyt vain kermaa”, Mirri vastasi ja nuolaisi viiksiään. ”Kermaa kannattaa aina katsoa tarkkaan.”
Sitten he kipittivät pihan poikki talliin, jossa vanha hevonen Valtteri rouskutti kauroja. Valtteri heilautti häntäänsä niin, että heinät pöllysivät.
”Oletko nähnyt kultaista kruunua?” Siiri kysyi.
”Kurkkua? Minä en ole nähnyt kurkkua koko viikkona”, Valtteri hirnui surullisesti. ”Jos löydätte kurkun, tuokaa se minulle.”
Pia Prinsessa huokaisi niin syvään, että hänen hameensa helmat lepattivat. Siiri sen sijaan huomasi tallin lattialla pienen ruskean höyhenen. Toinen höyhen lojui portailla, ja kolmas lepäsi tornin ovella.
”Höyheniä!” Siiri sanoi. ”Joku höyhenpäinen on vienyt kruunusi.”
Siiri ja Pia Prinsessa kiipesivät ja kiipesivät kierreportaita torniin. Ylhäällä istui linnan kana Helmi pöyhkeänä ja tyytyväisenä. Helmin alta pilkisti kultainen kruunu.
”Tämä on minun uusi pesäni”, Helmi kotkotti. ”Se on pyöreä, kiiltävä ja juuri sopiva.”
Siiri mietti hetken ja juoksi hakemaan sängystä pehmeän tyynyn. Hän ojensi tyynyn Helmille ja hymyili toiveikkaasti.
”Kot kot, ei käy”, Helmi sanoi. ”Tämä kruunu on juuri sopiva.”
Tyyny oli Helmin mielestä liian kulmikas ja liian lattea. Niinpä Siiri kömpi vaatekaapin perälle ja löysi sieltä Pia Prinsessan vanhan hatun. Hatussa heilui kolme kangaskukkaa ja yksi pitkä sulka.
”Kot kot, ei käy”, Helmi sanoi. ”Tämä kruunu on juuri sopiva.”
Hattu keikkui Helmin alla kuin pieni vene aallokossa. Pia Prinsessa alkoi hihittää, ja pian Siirikin nauroi niin, että silmiä kirveli. Sitten Siiri keksi jotakin ja pinkaisi alas keittiöön.
Keittiöstä Siiri toi teekannun myssyn, joka oli pyöreä, pehmeä ja kirkkaan keltainen. Hän painoi myssyn keskelle kuopan sormillaan ja asetti sen Helmin viereen.
”Kokeile tätä, Helmi”, Siiri sanoi. ”Se on lämmin kuin uunista otettu pulla.”
Helmi kallisti päätään ensin vasemmalle ja sitten oikealle. Hän tepasteli myssyn päälle, pyörähti kerran ympäri ja pöyhisti höyheniään.
”Kot kot, käy!” Helmi sanoi. ”Tämä myssy on juuri sopiva.”
Siiri nosti kruunun varovasti ja kiillotti sen hihaansa vasten. Hän laski kruunun Pia Prinsessan päähän, ja kruunu välkehti. Kruunun reunassa roikkui yhä yksi pieni ruskea höyhen.
”Saanko pitää höyhenen?” Pia Prinsessa kysyi. ”Se näyttää tosi hienolta.”
Tanssiaisissa Pia Prinsessa ja Siiri pyörivät salin ympäri, kunnes jalkoja väsytti. Mirri tanssi kermakupin kanssa, ja Valtteri etsi edelleen kurkkua. Sitten linnaan laskeutui hiljainen, sininen yö.
Siiri kömpi untuvapeiton alle linnan pienessä huoneessa. Pia Prinsessa istui sängyn reunalle ja silitti hänen hiuksiaan.
”Hyvää yötä, Siiri”, Pia Prinsessa kuiskasi, ja tornista Helmi kotkotti unisesti, että myssy oli yhä juuri sopiva.
