Kun Joulupukki ei saa unta
Fantasiasatu · 3–6 v · 4–5 min · Lukijana Anna
Pohjoisnavalla tuuli kasasi lunta pehmeiksi kinoksiksi. Joulupukin tuvan ikkunassa paloi pieni keltainen lamppu. Aada istui takan edessä villasukat jalassa ja joi lämmintä mustikkamehua.
Lahjat oli jo pakattu, ja reki odotti tallissa. Joulupukki makasi sängyssään ja tuijotti kattoa. Hänen partansa pörrötti tyynyllä kuin iso lumipallo.
”Uni ei vain tule”, Joulupukki huokaisi.
Aada laski mukinsa pöydälle ja nousi ylös. Hän tiesi, että huomenna oli Joulupukin pitkä lentopäivä. Väsyneenä ei jaksaisi lentää koko yötä.
”Minä keksin jotakin”, Aada sanoi.
Hän tepasteli ikkunan luo ja veti verhon auki. Taivaalla tuikki tuhat pientä tähteä.
”Lasketaan tähtiä”, Aada sanoi. ”Siitä tulee aina uninen olo.”
He laskivat ja laskivat, kunnes tähtiä oli kolmekymmentä. Joulupukin silmät pysyivät silti auki kuin kaksi pyöreää ikkunaa.
”Uni ei vain tule”, Joulupukki huokaisi.
Ovelta kuului kopinaa, ja pieni poro kurkisti sisään. Sen sarvissa oli lunta kuin sokerihuurretta.
”Miksi Joulupukki ei nuku?” poro kysyi.
”Uni ei tule”, Aada vastasi. ”Mutta minä keksin jotakin muuta.”
Aada muisti, että lämmin maito tekee raukeaksi. Maito oli kuitenkin aitassa pihan toisella puolella, ja piha oli pimeä. Aada veti pipon päähänsä ja astui ulos.
Lumi narskui saappaiden alla, ja varjot venyivät pitkiksi. Aada hyräili pientä laulua ja hyppi jäljeltä toiselle. Silloin pimeä ei tuntunut ollenkaan niin suurelta.
Hän kantoi maitokannun tupaan ja lämmitti maidon takan reunalla. Joulupukki joi mukillisen ja pyyhki vaahdon viiksistään.
”Uni ei vain tule”, Joulupukki huokaisi.
Ikkunan alle pomppi lumijänis, joka painoi kuononsa kylmää lasia vasten.
”Miksi Joulupukki ei nuku?” jänis kysyi.
Aada mietti ja mietti. Hän muisti, miten Joulupukki oli eilen laulanut porovasoille. Hän oli laulanut tontuille ja jäniksille ja jopa tuulelle.
”Kukaan ei koskaan laula Joulupukille”, Aada kuiskasi. ”Nyt minä tiedän.”
Hän kömpi sängyn reunalle ja veti peiton Joulupukin leukaan asti. Sitten hän silitti pehmeää partaa ja alkoi laulaa hiljaa. Se oli sama laulu, jota Joulupukki aina lauloi poroille.
”Nuku, nuku, lumen alla, tähti vartioi taivaalla”, Aada lauloi.
Poro tassutteli oven suulta ja painoi päänsä sängyn kylkeen. Jänis kurkisti ikkunasta ja hyräili mukana. Joulupukin silmäluomet painuivat alas kuin raskaat samettiverhot.
”Kukaan ei ole laulanut minulle ennen”, Joulupukki mutisi.
Hän ojensi isot kätensä ja halasi Aadaa lujasti. Aada tunsi parran kutittavan poskeaan ja nauroi hiljaa. Hän halasi takaisin niin tiukasti kuin jaksoi.
Pian tuvasta kuului tasaista tuhinaa, kuin pieni tuuli kulkisi kuusikon läpi. Aada levitti oman villahuivinsa Joulupukin jaloille. Sitten hän käpertyi nojatuoliin takan viereen.
Poro asettui maton päälle ja sulki silmänsä. Jänis kaivoi itselleen kuopan ikkunan alle lumeen. Takassa rätisi hiljaa, ja hiutaleet leijailivat lasia vasten.
Joulupukki raotti vielä toista silmäänsä ja hymyili Aadalle.
”Hyvää yötä, Aada”, Joulupukki kuiskasi.
