Kalle Kurpitsa ja väärä suunta
Fantasiasatu · 3–6 v · 4–5 min · Lukijana Emil
Lokakuun ilta tuoksui märiltä lehdiltä, ja kotipihan koivu kahisi tuulessa. Venla seisoi lehtikasan vieressä punainen pipo päässään. Kasvimaan reunalla hänen edessään istui iso ja pyöreä oranssi kurpitsa.
”Hyvää iltaa”, sanoi kurpitsa. ”Minä olen Kalle Kurpitsa, ja tänään on halloween!”
Venla ei edes hätkähtänyt, koska kurpitsa näytti hyvin puheliaalta. Hän kyykistyi lähemmäs ja kallisti päätään.
”Mitä sinä haluat tehdä halloweenina?” Venla kysyi.
”Minä haluan istua portailla ja toivottaa kaikille hyvää halloweenia”, Kalle Kurpitsa sanoi. ”Mutta minulla ei ole jalkoja.”
Kalle Kurpitsa keikkui hetken puolelta toiselle. Hänen kantansa heilui päälaella kuin pieni vihreä hattu.
”Ei se haittaa”, hän sanoi sitten. ”Minä olen pyöreä, joten minä rullaan itse portaille!”
Venla tönäisi Kalle Kurpitsaa varovasti kohti portaita. Kalle Kurpitsa lähti pyörimään, mutta piha vietti aivan toiseen suuntaan. Hän pyöri ja pyöri suoraan hiekkalaatikkoon.
”Hups, väärä suunta!” Kalle Kurpitsa huusi hiekan keskeltä.
Venla nauroi niin, että pipo valui hänen silmilleen. Hän kaivoi Kalle Kurpitsan hiekasta ja pyyhki tämän kyljet puhtaiksi.
”Uudestaan”, sanoi Kalle Kurpitsa. ”Minä rullaan itse portaille!”
Tällä kertaa Venla työnsi vähän kovempaa. Kalle Kurpitsa kieri ja kieri, kunnes hän osui kiveen ja kääntyi sivulle. Hän vieri keltaisten lehtien kasaan ja katosi kokonaan.
”Hups, väärä suunta!” kuului lehtikasan sisältä.
Venla siirsi lehtiä sivuun, kunnes oranssi kylki vilahti esiin. Kalle Kurpitsan päälaella oli kolme lehteä kuin rypistynyt kruunu.
”Nyt minä näytän kuninkaalta”, Kalle Kurpitsa sanoi. ”Mutta kuningaskaan ei osaa rullata oikeaan suuntaan.”
Hän huokaisi niin syvään, että lehtikruunu putosi maahan. Hänen oranssi kylkensä painui vähän lysyyn.
”Taidan olla liian pyöreä halloweeniin”, Kalle Kurpitsa sanoi hiljaa.
Venla hyppi kiveltä toiselle, koska hän ajatteli aina parhaiten hyppiessään. Hän katseli hiekkalaatikkoa, koivua ja vajan seinää. Vajan vieressä seisoivat hänen omat punaiset vetokärrynsä.
”Odota tässä”, Venla sanoi. ”Älä rullaa mihinkään.”
”En rullaa”, Kalle Kurpitsa lupasi. ”Ainakaan tahallani.”
Venla pinkaisi vajalle ja veti kärryt kurpitsan viereen. Sitten hän nosti Kalle Kurpitsan kyytiin ja puhisi, koska tämä oli painava.
”Minä rullaan itse portaille!” Kalle Kurpitsa sanoi taas.
”Rullaat kyllä”, Venla sanoi. ”Mutta nyt sinä rullaat pyörillä.”
Venla tarttui kahvaan ja lähti vetämään kärryjä pitkin pihaa. Pyörät narisivat ja kurpitsa heilui kyydissä kuin pieni oranssi kapteeni. Kärryt kulkivat hiekkalaatikon ohi, lehtikasan ohi ja kiven ohi.
”Oikea suunta!” Kalle Kurpitsa huusi. ”Tämä on ihan oikea suunta!”
Venla pysähtyi portaiden eteen ja nosti Kalle Kurpitsan ylimmälle askelmalle. Taskustaan hän kaivoi keltaisen liidun ja piirsi kurpitsaan ison hymyn.
”Näytänkö nyt pelottavalta?” Kalle Kurpitsa kysyi.
”Näytät iloiselta”, Venla sanoi.
”Hyvä”, Kalle Kurpitsa sanoi helpottuneena. ”Pelottaminen kuulostaa kauhean raskaalta.”
Taivas tummui sinisemmäksi, ja koivun takaa nousi pyöreä kuu. Kalle Kurpitsa katsoi sitä pitkään.
”Hyvää halloweenia, kuu!” hän huusi. ”Sinäkin olet pyöreä, mutta pysyt silti paikallasi!”
Kuu ei vastannut, mutta se loisti hieman kirkkaammin. Venla istui portaille Kalle Kurpitsan viereen ja nojasi hänen viileään kylkeensä. Ovelta kuului äidin kutsu, että nyt oli nukkumaanmenon aika.
”Hyvää yötä, Venla”, Kalle Kurpitsa sanoi. ”Kiitos kyydistä.”
Venla tepasteli sisälle ja vilkutti vielä ovelta. Kalle Kurpitsa toivotti hyvää halloweenia koko yön, enimmäkseen raparperille, joka ei vastannut kertaakaan.
