Mitä puoli kahdeksan tarkoittaa

Tuuli vinkui koulun ikkunan raoissa ja heilutti pihan koivuja niin, että oksat raapivat lasia. Onni istui luokan perällä ja väritti paperista tuulimyllyä, jonka siivistä tuli punaisia, keltaisia ja vähän vahingossa vihreitä.

Hänen vieressään surisi Roope Robotti, luokan pieni apurobotti, jolla oli pyörät jalkojen paikalla ja kaksi pyöreää lamppua silmien kohdalla. Roope lajitteli värikyniä purkkeihin ja pudotti niitä yhtä monta kuin sai paikalleen.

”Taas karkasi sininen”, Roope piippasi ja kurkotti pöydän alle.

Opettaja Leena kiinnitti oveen ison julisteen, johon oli maalattu kokonainen rivi pyöriviä tuulimyllyjä. Julisteen alareunassa luki, että tuulimyllyjen kulkue alkaisi koulun pihalla puoli kahdeksan.

”Puoli kahdeksan”, Roope luki ja kallisti päätään. ”Pitääkö kahdeksikko katkaista keskeltä? Silloin siitä jää jäljelle vain pieni nolla.”

Onni nauroi niin, että värikynä lipsahti paperin reunan yli. Hänkään ei ollut aivan varma, mitä puoli tarkoitti, joten hän vilkaisi opettajaa.

Leena haki kaapista pahvikellon, jossa oli kaksi liikuteltavaa osoitinta. ”Lyhyt osoitin kertoo tunnit ja pitkä minuutit”, hän sanoi. ”Kun pitkä osoitin on ylhäällä kahdentoista kohdalla, on tasatunti.”

Sitten hän käänsi pitkän osoittimen alas kuuden kohdalle. ”Kun pitkä osoitin on alhaalla kuuden kohdalla, on puoli. Silloin tunti on jo matkalla seuraavaan, ja puoli kahdeksan tarkoittaa, että kello on puoli tuntia yli seitsemän.”

”Eli kahdeksikkoa ei katkaista ollenkaan”, Roope sanoi helpottuneena. ”Se vain odottaa vuoroaan.”

Leena pyöritti pitkää osoitinta hitaasti koko ympyrän ympäri, kunnes se oli taas ylhäällä. ”Yksi pitkän osoittimen kierros on kuusikymmentä minuuttia eli tunti”, hän sanoi ja ojensi kellon Onnille.

Onni painoi pitkän osoittimen ylös kahdentoista kohdalle ja liu'utti lyhyen seitsemän kohdalle. Sitten hän kiersi pitkää osoitinta alaspäin, kunnes se osui kuutoseen, ja tönäisi lyhyttä vähän eteenpäin kohti kahdeksaa.

”Lyhyen pitäisi kai osoittaa suoraan kahdeksaa”, Roope arveli.

”Ei vielä”, Onni sanoi. ”Tunti on vasta matkalla, joten lyhyt on seitsemän ja kahdeksan välissä.”

Roope otti pinosta oman paperinsa ja yritti taittaa siitä tuulimyllyn. Hänen metallisormensa kuitenkin rypistivät kulmat ja repäisivät yhden siiven irti, ja lamput hänen silmissään himmenivät.

”Robotit eivät taida kulkea kulkueissa”, hän sanoi hiljaa ja kääntyi ikkunaa kohti.

Onni katsoi hetken omaa tuulimyllyään. Sitten hän otti uuden paperin, väritti sen hopeaksi ja siniseksi, taittoi kulmat varovasti keskelle ja kiinnitti ne nastalla puutikkuun.

”Tämä on sinun”, Onni sanoi ja painoi tikun Roopen pihtikouraan. ”Siinä on tilaa juuri sinun sormillesi.”

Roopen lamput syttyivät niin kirkkaiksi, että ikkunalasiin heijastui kaksi pientä aurinkoa. Hän puhalsi siipiin, ja tuulimylly pyörähti kerran ja jäi sitten vähän vinoon.

Ulkona hämärsi, ja pihalle alkoi kerääntyä lapsia ja vanhempia tuulimyllyineen. Roope rullasi oven ja ikkunan väliä niin innoissaan, että hänen pyöränsä vinkuivat yhtä kovaa kuin tuuli.

”Nyt mennään!” hän huudahti ja kaarsi kohti ovea.

Onni katsoi seinällä olevaa oikeaa kelloa, joka oli paljon isompi kuin pahvinen. Pitkä osoitin oli ylhäällä kahdentoista kohdalla ja lyhyt seitsemän kohdalla, joten kello oli tasan seitsemän.

”Odota vähän”, Onni sanoi. ”Pitkän osoittimen täytyy ensin laskeutua kuutoseen asti.”

He seisoivat vierekkäin ja tuijottivat kelloa. Ensin näytti siltä, ettei pitkä osoitin liikkunut lainkaan, mutta kun Onni katsoi tarkkaan, hän näki sen hiipivän eteenpäin hitaammin kuin etana märällä kivellä.

Kun pitkä osoitin vihdoin osui alas kuutoseen, lyhyt oli siirtynyt seitsemän ja kahdeksan väliin. Onni nyökkäsi Roopelle, ja he työnsivät oven auki.

Tuuli tarttui kaikkiin tuulimyllyihin yhtä aikaa, ja koko piha alkoi suhista ja rapista. Roopen hopeinen tuulimylly pyöri niin vinhasti, että robotti piippasi joka kierroksella ja pyörähti itsekin ympäri.

Kulkue kiersi koulun pihan kahdesti ja pysähtyi lopuksi portin luo. Lyhdyt sammuivat yksi kerrallaan, ja tuuli tyyntyi pehmeäksi huminaksi koivujen latvoissa.

Takaisin luokassa Onni vilkaisi seinäkelloa ja huomasi, että pitkä osoitin kiipesi jo hiljalleen kohti kahtatoista. Hän veti takin vetoketjun kiinni ja haukotteli.

”Hyvää yötä, Onni”, sanoi Roope Robotti ja heilautti tuulimyllyään.

Roope asetti tuulimyllyn latauspöydälleen, jossa se pyöri koko yön hänen oman tuulettimensa puhalluksessa.