SatukoneStories in English
Kuvitus sadusta Missä Viiru nukkuu tänä yönä

Fantasiasatu

Missä Viiru nukkuu tänä yönä

3–6 v · 4–5 minLukijana Anna

Kuuntele satu

Ilta laskeutui hiljaa paloaseman punaisten ovien eteen. Taivas oli muuttunut vaaleansiniseksi, ja katulamput syttyivät yksi kerrallaan.

Eino seisoi isän vieressä suuren autotallin ovella. Sisällä tuoksui kumilta, saippualta ja lämpimältä kahvilta.

Jossain tallin perällä vesihana tippui tasaisesti. Tip, tip, tip, se lauloi pientä yksinäistä lauluaan.

”Tervetuloa, Eino”, sanoi iso mies punaisissa housuissa. ”Minä olen Paavo Palomies.”

Paavo Palomiehellä oli pehmeä ääni ja harmaat viikset, jotka liikkuivat aina hänen hymyillessään.

Paloauto nukkui keskellä tallia. Sen kyljet kiilsivät himmeästi, ja tikkaat lepäsivät katolla.

Paavo Palomiehen jaloissa istui pieni raidallinen kissa. Kissa haukotteli niin leveästi, että sen viikset värisivät.

”Tämä on Viiru, aseman kissa”, Paavo Palomies sanoi. ”Viiru on ollut tänään hyvin surullinen.”

”Miksi?” Eino kysyi.

”Minä en löydä nukkumapaikkaa”, Viiru sanoi hiljaa. ”Ennen nukuin vanhassa kypärässä, mutta se vietiin pois.”

Eino katsoi ympärilleen. Tallissa oli paljon tavaroita, jotka odottivat hiljaa yötä.

”Minä etsin sinulle uuden paikan”, Eino sanoi.

Ensin Eino löysi letkukerän, joka oli kiertynyt seinän viereen. Se oli pyöreä kuin iso pulla, ja keskellä oli kuoppa.

”Nukkuisitko tässä, Viiru?” Eino kysyi.

Viiru tepasteli letkun luo ja painoi sitä tassulla. Letku oli kova ja viileä.

”Tämä ei ole minun paikkani”, Viiru sanoi.

Eino ei luovuttanut, vaan jatkoi etsimistä tallin toiselle puolelle.

Sitten Eino näki saappaat, jotka seisoivat rivissä penkin alla. Yksi saapas oli kaatunut kyljelleen, ja sen suu oli auki.

”Nukkuisitko tässä, Viiru?” Eino kysyi.

Viiru kömpi saappaan suulle ja työnsi päänsä sisään. Saappaassa oli ahdasta, ja se haisi kumilta.

”Tämä ei ole minun paikkani”, Viiru sanoi.

Eino mietti ja mietti. Hän muisti, että Viiru oli nukkunut vanhassa kypärässä.

”Paavo, mihin vanha kypärä vietiin?” Eino kysyi.

”Taisin nostaa sen varaston ylähyllylle”, Paavo Palomies sanoi. ”Varasto on tallin perällä, paloauton takana.”

Paloauton takana oli hämärää. Eino hyräili pientä laulua, kun hän käveli auton pitkän kyljen ohi.

Viiru tassutteli Einon perässä, ja sen häntä heilui kuin pieni kysymysmerkki.

Varaston ovi narahti, ja sisällä tuoksui pölyltä ja vanhalta puulta. Ylähyllyllä kiilsi jotain pyöreää ja keltaista.

Eino veti jakkaran hyllyn alle. Hän kiipesi ja kiipesi, kunnes sormet ylsivät kypärän reunaan.

Hän kantoi kypärän tallin lämpimään nurkkaan, lähelle patteria. Sitten hän taittoi kypärän pohjalle pehmeän pyyhkeen, joka roikkui naulassa.

”Nukkuisitko tässä, Viiru?” Eino kysyi.

Viiru tepasteli kypärän luo ja nuuski sen reunaa. Sitten se hyppäsi sisään, pyörähti kerran ympäri ja painui kerälle.

”Tämä on minun paikkani”, Viiru kehräsi.

Paavo Palomies hymyili niin, että harmaat viikset nousivat ylös.

”Sinä löysit sen ihan itse, Eino”, hän sanoi.

Eino nyökkäsi ja tunsi, miten hänen poskensa lämpenivät.

Tallissa oli nyt hiljaista. Patteri naksahteli lämpimästi, ja ulkona tuuli kahisi pihan koivussa.

Paloauton kylkeen heijastui katulampun keltainen valo. Tallin tavarat näyttivät nukahtavan yksi kerrallaan.

Viirun kehräys kuului pehmeänä, kuin pieni moottori lumen alla.

Eino istui hetken kypärän vieressä ja silitti Viirun selkää. Turkki oli lämmin, ja se nousi ja laski hitaasti.

Isä ojensi Einolle takin, koska oli aika lähteä kotiin. Eino haukotteli melkein yhtä leveästi kuin Viiru.

Viiru raotti toista silmäänsä ja katsoi Einoa.

”Hyvää yötä, Eino”, Viiru sanoi hiljaa.

”Hyvää yötä, Eino”, sanoi Paavo Palomies ja sammutti tallin suuren valon.

Sen pituinen se.

Tee tästä oma satu lapsellesi

Satukone kirjoittaa lapsellesi oman sadun hänen omalla nimellään ja lukee sen ääneen. Valitse päähenkilö, kaveri ja paikka, ja satu alkaa kuulua noin minuutissa.

Kokeile Satukonetta

LataaApp StoreLataaGoogle Play

Lisää iltasatuja

Aiheeseen liittyvää

Satuja lapsille › · Iltasatu lapselle ›