

Fantasiasatu
Siirin kylmä pesä
1–3 v · 2–3 minLukijana Emil
Ilta laskeutui Keijuniitylle hiljaa ja pehmeästi.
Hugo käveli niityllä paljain varpain.
Ruoho tuntui viileältä ja märältä.
Kukkien välissä tuikki pieniä valoja.
Ne olivat keijujen pieniä lyhtyjä.
Kivellä istui Siiri Siili.
”Tuhis tuhis”, sanoi Siiri Siili hiljaa.
”Hei, Siiri”, sanoi Hugo ja hymyili.
Siiri Siili haukotteli pitkään.
”Minua väsyttää jo kovasti”, Siiri sanoi.
”Pesäni on vähän kylmä”, Siiri sanoi.
Hugo katseli ympärilleen niityllä.
Hän näki pehmeän vihreän sammaleen.
Hugo poimi sammalta käsiinsä.
Sammal tuntui lämpimältä ja kevyeltä.
Hän vei sen Siirin pesään.
Sitten Hugo poimi pehmeitä lehtiä.
Lehdet kahisivat hiljaa, kahis kahis.
Hän laittoi ne sammalen päälle.
”Nyt pesä on lämmin”, Hugo sanoi.
Siiri Siili kömpi pesäänsä.
Siiri Siili nuuhki sammalta, nuuh nuuh.
”Tuhis, nyt on hyvä”, Siiri sanoi.
Tuuli humisi hiljaa ruohossa.
Sirkka siritti kaukana, siri siri.
Keijujen lyhdyt himmenivät vähitellen.
Keijut kuiskasivat hiljaista iltalaulua.
Kuu nousi niityn ylle.
Taivaalla tuikki ensimmäinen pieni tähti.
Hugo istui pesän viereen.
Hän silitti varovasti pehmeää sammalta.
Siiri Siili käpertyi pieneksi palloksi.
Hänen piikkinsä painuivat alas.
Nyt Hugokin haukotteli pitkään ja hitaasti.
Hänen silmänsä tuntuivat raskailta.
Äiti kutsui häntä niityn laidalta.
”Hugo, tule nukkumaan”, äiti sanoi pehmeästi.
Hugo nousi ja käveli hitaasti kotiin.
Ruoho kahisi hänen varpaidensa alla.
Pesästä kuului vielä pieni ääni.
”Kiitos lämpimästä pesästä”, sanoi Siiri Siili.
”Hyvää yötä, Hugo”, Siiri kuiskasi.






