Fantasiasatu
Ei se ole hattu
1–3 v · 2–3 minLukijana Emil
Kotipihalla tuuli heilutti pyykkinarua.
Eetu istui hiekassa ja kaivoi lapiolla.
Pihan poikki tepasteli Anni Ankka.
Anni Ankka kaakatti ja kurkisti.
Hiekassa oli Eetun punainen ämpäri.
Anni Ankka pani ämpärin päähänsä.
”Uusi hattu!” hän huusi iloisesti.
”Ei se ole hattu, se on ämpäri”, nauroi Eetu.
Eetu nosti ämpärin pois ankan päästä.
Sitten Anni Ankka löysi keltaisen pallon.
Hän istui pallon päälle ja odotti.
”Tämä on minun munani”, hän sanoi.
Pallo pyörähti, ja Anni Ankka keikahti nurmelle.
”Ei se ole muna, se on pallo”, nauroi Eetu.
Eetu potkaisi pallon, ja se pomppi pitkin pihaa.
Sitten Anni Ankka näki Eetun saappaan.
Hän yritti uida saappaassa kuin veneessä.
”Tämä vene on liian pieni”, hän sanoi.
”Ei se ole vene, se on saapas”, nauroi Eetu.
Anni Ankka näytti vähän pettyneeltä.
Hänen siipensä roikkuivat ja nokka painui.
Silloin Eetu keksi jotain.
Hän haki kastelukannun ja kaatoi vettä.
Vesi lorisi ja loiskui hiekkakuoppaan.
Nyt pihalla oli pieni ruskea lammikko.
”Tässä on sinun oma lampi”, sanoi Eetu.
Anni Ankka hyppäsi lammikkoon ja polski.
”Tämä on oikea lampi!” hän huusi ja kaakatti.
Eetu nauroi niin, että lapio putosi.
Ilta tuli, ja aurinko meni puun taakse.
Äiti kutsui Eetua iltapalalle ja kylpyyn.
Anni Ankka käpertyi lammikon reunalle.
”Hyvää yötä, Eetu”, sanoi Anni Ankka.
”Hyvää yötä, Anni Ankka”, sanoi Eetu.
Sitten Anni Ankka pani ämpärin päähänsä yömyssyksi.
