Kerttu pukee itse
Opettavainen satu · 1–3 v · 2–3 min · Lukijana Anna
Aurinko paistoi päiväkodin ikkunasta sisään.
Valo oli lämmin ja keltainen kuin hunaja lattialla.
Kerttu auttoi Leenaa taittamaan pehmeitä peittoja.
Peitto kerran, peitto kahdesti, ja pino kasvoi.
Kertun vieressä istui pieni harmaa kani.
Sen nimi oli Pia Pupu.
Pia Pupu heilutti korviaan hiljaa, heil heil.
”Kiitos, Kerttu”, Leena sanoi hymyillen.
”Nyt puetaan, ja sitten mennään pihalle”, Leena sanoi.
Leena levitti vaatteet lattialle pitkään riviin.
Siinä olivat housut, paita, sukat ja kengät.
”Ensin housut”, Leena sanoi rauhallisesti.
Kerttu istui lattialle ja työnsi jalat lahkeisiin.
Leena auttoi vähän, ja housut nousivat ylös.
Hyp hyp, hyppi Pia Pupu ilosta.
”Sitten paita”, Leena sanoi.
Paidassa oli kuva pienestä keltaisesta ankasta.
”Katso, ankka tulee mahan puolelle”, Leena sanoi.
Kerttu katsoi ankkaa pitkään ja hiljaa.
Leena istui vieressä ja odotti rauhassa.
Kerttu veti paidan itse päänsä yli.
Kädet löysivät hihat, ensin yksi ja sitten toinen.
Kerttu katsoi mahaansa, ja ankka oli edessä.
”Kvaak kvaak”, sanoi Kerttu ja silitti ankkaa.
”Hieno ankka”, kuiskasi Pia Pupu.
Pia Pupu nuuski ankkaa pienellä nenällään.
”Sitten sukat”, Leena sanoi.
Sukat olivat pehmeät ja punaiset.
Leena auttoi vetämään sukat varpaiden päälle.
”Ja kengät viimeiseksi”, Leena sanoi hiljaa.
Leena painoi tarrat kiinni, rits ja rats.
Aurinko lämmitti lattiaa ja Kertun polvia.
Leena muisti jotain mukavaa ja hymyili.
”Tänään on Kertun nimipäivä”, hän sanoi.
Pia Pupu loikkasi pehmeästi Kertun syliin.
”Hyvää nimipäivää, Kerttu”, sanoi Pia Pupu.
Kerttu silitti paidan ankkaa vielä kerran.
Sitten he kävelivät hitaasti pihalle aurinkoon.
