Nallen ja Hilla Hiiren ilta
Fantasiasatu · 1–3 v · 2–3 min · Lukijana Emil
Ulkona satoi hiljaa, ropi ropi ikkunaan.
Lastenhuoneessa Väinö istui matolla Nallen vieressä.
”Hei Nalle, nyt on iltapala”, sanoi Väinö.
Sängyn alta kurkisti pieni harmaa hiiri, Hilla Hiiri.
”Piip piip, saanko minäkin tulla?” kysyi Hilla Hiiri.
”Tule vain”, sanoi Nalle ja heilautti tassuaan.
Väinö toi kolme pientä kuppia.
Kupeissa oli lämmintä puuroa.
”Nam nam”, sanoi Nalle ja söi puuronsa.
”Nam nam”, sanoi Hilla Hiiri ja söi pienen lusikallisen.
”Nam nam”, sanoi Väinö ja nauroi.
Sitten oli kylvyn aika.
Väinö laski vettä pieneen vatiin.
Pulis pulis, sanoi vesi, kun Nalle pulahti vatiin.
Hilla Hiiri kurkisti reunalta ja epäröi.
”Onko vesi liian syvää?” kysyi Hilla Hiiri.
Väinö laittoi veteen pienen keltaisen ankan.
”Istu ankan selkään”, sanoi Väinö.
Hilla Hiiri istui ankan selkään ja kellui iloisena.
”Pulis pulis!” nauroi Hilla Hiiri.
Sitten Väinö kuivasi kaikki pehmeällä pyyhkeellä.
Pyyhe tuoksui saippualta ja auringolta.
Lelut piti vielä laittaa laatikkoon.
Nalle nosti palikan laatikkoon, kolks.
Hilla Hiiri nosti pienen pallon, kolks.
Väinö nosti punaisen auton, kolks.
Lamppu himmeni, ja huone oli pehmeän keltainen.
Hilla Hiiri haukotteli pienesti.
”Missä minä nukun?” kysyi Hilla Hiiri.
Väinö antoi sille lämpimän villasukan.
”Tässä on sinun pieni peittosi”, sanoi Väinö.
Hilla Hiiri käpertyi sukkaan, ja vain nenä näkyi.
Nalle painoi päänsä tyynylle Väinön viereen.
Väinö silitti Nallen pehmeää korvaa.
Sade ropisi yhä hiljaa ikkunaan.
”Hyvää yötä, Väinö”, kuiskasivat Nalle ja Hilla Hiiri.
Sen pituinen se.
