

Fantasiasatu
Panda ei saa unta
1–3 v · 2–3 minLukijana Anna
Ilta tuli hiljaa eläintarhaan.
Aurinko oli lämmin ja oranssi.
Venla käveli äidin kanssa pehmeää polkua pitkin.
Kirahvi söi lehtiä korkealta puusta.
Lampi välkkyi, ja ankat uivat rauhassa.
”Kvaak kvaak”, sanoivat ankat ja painoivat päänsä siiven alle.
Bambupuiden takana istui iso musta ja valkoinen panda.
”Minä olen Paula Panda”, panda sanoi ja haukotteli.
”Hei, Paula Panda”, Venla sanoi hiljaa.
Paula Panda söi bambua, ja bambu rouskui pehmeästi.
Sitten Paula Panda hieroi silmiään tassullaan.
”Minua väsyttää, mutta en saa unta”, Paula Panda sanoi.
Venla katsoi pandaa ja mietti hetken.
Hän poimi maasta pehmeitä vihreitä lehtiä.
Hän kantoi lehdet pandan viereen yksi kerrallaan.
Venla taputti lehtiä, ja niistä tuli pehmeä peti.
Paula Panda kävi makaamaan lehtipedille.
”Laulatko minulle vähän?” Paula Panda kysyi.
Venla hyräili hiljaa, ja laulu oli lempeä.
Tuuli heilutti bambun lehtiä, suhis suhis.
Taivas muuttui ensin vaaleanpunaiseksi ja sitten siniseksi.
Ensimmäinen tähti syttyi puun yläpuolelle.
Kirahvi laski pitkän kaulansa ja sulki silmänsä.
Ankat nukkuivat lammen rannalla kuin pienet tyynyt.
Paula Pandan turkki oli lämmin ja pehmeä.
Paula Panda sulki silmänsä hitaasti.
Venlankin silmiä alkoi painaa.
Äiti otti Venlan lämpimään syliinsä.
Lempeä tuuli kulki koko eläintarhan läpi.
Kaikki eläimet hengittivät hiljaa ja rauhallisesti.
Paula Panda avasi vielä toisen silmänsä.
”Hyvää yötä, Venla”, Paula Panda kuiskasi ja nukahti.






