Hyvää yötä, maatila

Ilta tuli maatilalle pehmeänä ja lämpimänä.

Aurinko laski punaisena navetan taakse.

Venla käveli pihalla saappaat jalassa.

Hänen vierellään tassutteli Kaisa Kissa.

”Mennään sanomaan hyvää yötä”, sanoi Kaisa Kissa.

Ensin he menivät lehmän luo.

Lehmä seisoi navetassa ja söi heinää.

Se ammui ja nyökkäsi hitaasti.

Venla silitti lehmän lämmintä kylkeä.

Sitten he menivät lampaan luo.

Lammas makasi pehmeissä oljissa.

Se määki ja haukotteli.

Venla silitti lampaan kiharaa villaa.

Sitten he menivät possun luo.

Possu röhki ja kääntyi kyljelleen.

Venla rapsutti possua korvan takaa.

Sitten he menivät kanojen luo.

Kanat istuivat orrella vierekkäin.

Ne kotkottivat ja painoivat päänsä alas.

Mutta pieni tipu piipitti yksin lattialla.

Se piipitti vielä kerran hiljaa.

Tipu ei ylettynyt orrelle äidin viereen.

”Voi pientä”, sanoi Kaisa Kissa.

Venla kumartui ja otti tipun käsiinsä.

Tipu tuntui lämpimältä Venlan kämmenellä.

Venla nosti tipun varovasti äidin siiven alle.

Tipu piipitti kerran ja painui emon höyheniin.

Kana-äiti kotkotti tyytyväisenä.

Nyt koko maatila oli hiljaa.

Kuu nousi pyöreänä metsän yläpuolelle.

Venla ja Kaisa Kissa kävelivät kotiin.

Keittiössä odotti lämmin maito ja leipä.

Venla herkutteli ja joi lasinsa tyhjäksi.

Kaisa Kissa lipitti maitoa omasta kupistaan.

Sitten Venla meni pehmeään sänkyynsä.

Kaisa Kissa käpertyi peiton päälle jalkopäähän.

Kaisa Kissa kehräsi hiljaa.

Ikkunasta näkyi navetan pieni valo.

”Hyvää yötä, Venla”, sanoi Kaisa Kissa.