

Fantasiasatu
Missä on sininen simpukka
1–3 v · 2–3 minLukijana Anna
Meri oli lämmin ja sininen.
Kerttu ui alas merenpohjaan, pul pul pul.
Hänen vierellään ui Delma Delfiini.
Delma Delfiinillä oli harmaa ja sileä selkä.
Hiekka oli pehmeää kuin jauho kulhossa.
”Missä on minun sininen simpukkani?” kysyi Delma.
Delma leikki simpukalla joka ilta ennen unta.
Nyt simpukka oli kadonnut.
”Etsitään yhdessä”, sanoi Kerttu ja silitti Delman evää.
Ensin he katsoivat meriheinän alle.
Meriheinä heilui hiljaa, huis huis.
Siellä oli pieni kala, mutta ei simpukkaa.
”Hei hei, kala”, sanoi Kerttu ja vilkutti.
Sitten he katsoivat ison kiven taakse.
Siellä oli rapu, napsis napsis.
Rapu heilutti saksiaan ja nauroi.
”Ei täällä ole simpukkaa”, sanoi rapu.
Delma huokaisi pienen kuplan, pul.
Kerttu katsoi tarkasti hiekkaan.
Hiekassa näkyi jotain sinistä.
Kerttu kaivoi varovasti, rapsis rapsis.
Sininen simpukka tuli esiin hiekasta!
”Tässä se on!” huusi Kerttu iloisesti.
Kerttu ojensi simpukan Delmalle.
”Kiitos, Kerttu”, sanoi Delma ja hymyili.
Delma pyöri ympäri ilosta, hih hih.
Delma halasi Kerttua pehmeästi evällään.
Sitten tuli ilta merenpohjaan.
Vesi muuttui tummansiniseksi ja hiljaiseksi.
Kala ui kotiinsa meriheinän alle.
Rapu kömpi kotiinsa kiven taakse.
Delma asettui pehmeään hiekkaan simpukka vieressään.
Kerttu käpertyi Delman viereen.
Hiekka tuntui lämpimältä ja pehmeältä.
Delma silitti simpukkaa ja haukotteli.
Kuplat nousivat hiljaa ylöspäin, pul pul.
”Hyvää yötä, Kerttu”, sanoi Delma Delfiini hiljaa.






